Valmiina odottamattomaan

Logistikon elämässä suunnitellaan todennäköistä ja ollaan valmiina odottamattomaan. Kun ottaa sen huomioon, ei ole vaikea havaita, että Boris Mård, Torp Frysin logistiikkapäällikkö ja koulutettu palomies, on oikea mies oikealla paikalla.

Puhelin soi. Boris vastaa, puhuu, sulkee puhelimen ja soittaa seuraavalle. Kun asiakkaat soittavat hän välittää tiedon eteenpäin rehuautojen kuljettajille, rauhallisesti ja asiallisesti. Viime hetken muutokset ovat työn arkipäivää.

– Työpäivien aikana tulee paljon asiakaspuheluita lähes ympäri vuoden. Asia voi koskea rehumäärien muutoksia tai niitä paikkoja joihin rehua toimitetaan. Yleensä suunnittelen reitit niin että ne ovat kuljettajien kannalta mahdollisimman sujuvia ja taloudellisia.

Huippusesongin aikana kuljettajia on kaiken kaikkiaan noin 18 sekä lisäksi varamiehet, jotka ajavat viikonloppuisin kahdessa vuorossa. Jokaiseen rehuautoon mahtuu 20 000 kiloa, ja huippusesongin aikana ajetaan jopa 40-50 lastia/vuorokausi. Asiakkaita on ympäri Pohjanmaata: pohjoisesta Kälviältä etelään Harrströmiin ja idästä Kortesjärveltä lähteen Österöhön. Autot pysyvät kiireisimpänä sesonkina paikoillaan vain 2-4 tuntia vuorokaudessa. Kaiken muun ajan ne ovat tien päällä

 

 

Teistä puheenollen, Pohjanmaan tienhoitoa on kritisoitu viime aikoina paljon. Ovatko vaikeat kelit haitanneet Torp Frysiä ja mitä tapahtuu, jos sattuu onnettomuus?

– Kuljettajat lähtevät matkaan jo neljän maissa.  Se tarkoittaa, että kukaan ei ole ehtinyt vielä siihen aikaan puhdistaa teitä. Jos jotain tapahtuisi lähetämme matkaan vara-auton, niin että matka ei katkea, mutta se aiheuttaa luonnollisesti viivästymisiä. Meillä on autoissa ketjut, joten useimmiten keli ei aiheuta meille ongelmia.

Joitakin tapauksia on kuitenkin sattunut. Boris muistaa erityisesti tapahtuman joka on syöpynyt hänen mieleensä. Puhelin soi pimeänä talviyönä lumipyryn keskellä.

 

 

– Kuljettaja kertoi, että rehuauto oli syöksynyt syvään ojaan. Auto oli pyörähtänyt katolleen ja hytti täyttyi vedellä. Lähdin nopeasti paikan päälle ja minua kohtasi näky auton ulkopuolella seisovasta kuljettajasta.

Boris on varustautunut ja valmistautunut odottamattomaan. Hän on koulutettu ambulanssinkuljettaja, palomies ja hän on osallistunut pelastustoimien johtamiskursseille. Hän on myös Torp Frysin työsuojelupäällikkö. Juuri sillä kertaa hänen osaamistaan ei tarvittu.

– Kuljettaja ei onneksi ollut loukkaantunut, koska hän käytti turvavyötä, mutta oli kyllä epämiellyttävää nähdä tumman veden virtaavan hytin lävitse.

 

 

Boris oli paikalla myös sinä kohtalokkaana päivänä, kun Torp Frysin rehukeittiö paloi 1997.

– Ajoin itse asiassa rehuautoa, kun kuulin viestiradiosta, että rehukeittiöllä palaa. Ensin en uskonut sitä todeksi, mutta heti kohta minulle tuli hälytys hälytyskeskuksesta, koska olin samaan aikaan palokunnan päivystysvuorossa. Näin mustan savun nousevan Kolpin suunnalta ja ajoin suorinta tietä sinne.

Boris meni sisään rakennukseen ja aloitti sammutustyöt, mutta rehukeittiö ei ollut pelastettavissa. Rakennus oli ylikuumentunut ja hän joutui perääntymään. Se oli synkkä päivä Torp Frysille, mutta tapaus tulisi vahvistamaan yritystä. Tuhkasta nousi uusi, moderni rehukeittiö. Vajaa vuosi myöhemmin tuotanto oli jälleen käynnissä.

Muutamia vuosia myöhemmin Boris työskenteli kaksi vuotta palomiehenä Pedersören kunnassa. Vaikka se oli ollut lapsuuden unelma-ammatti, hän päätti kuitenkin lopulla palata Torp Frysille.

– Niiden kahden palomiesvuoden aikana tapahtui liian vähän. Haluan olla siellä missä tapahtuu jatkuvasti ja se on täällä, Torp Frysillä. Tämä on minulle kuin koti, koska olen ollut kokopäivätöissä vuodesta 1982 ja aloitin monen muun tavoin täällä kesätöissä jo 12-13 -vuotiaana.

Se että Boris haluaa olla tapahtumien keskellä ei jää keneltäkään huomaamatta. Hän päivystää sekä palokunnassa että ensihoitajana. Hän pelaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, ja vaikka hänen omat lapsensa ovat pian lentäneet pesästä, hän antaa aikaansa toisten lapsille.

 

 

Hän oli yksi Heimbackan koulun uuden jääkiekkokaukalon kantavista voimista ja hän on useana vuonna vastannut Pörkenäsin kevätkauden telttaleirien järjestelyistä. Enimmillään leirille on osallistunut yli sata lasta ja heidän isänsä. Muutama vuosi sitten hänelle myönnettiin Hem och Skola -yhdistyksen ’Kompisugglan’ -palkinto paremman kouluarjen edistämisestä.

Vaikuttaa todella sille, että logistiikkapäällikkö saa pidettyä paljon useampia lankoja käsissään kuin me ”tavalliset” ihmiset. Boris myöntää, että hän kieltäytyy nykyään määrätyistä tehtävistä.

– Ennen minulla oli tapana pohtia, miksi minun ikäiset vähensivät aktiviteettejaan, vaikka olisi kohtuudella voinut olettaa, että heillä olisi paljon ylimääräistä aikaa lasten muutettua pois kotoa. Mutta ymmärrän sen paremmin nyt. Aikaa vietetään enemmän puolison, lasten ja lastenlasten kanssa. Pyrin huolehtimaan siitä, että Lenalla ja minulla on enemmän aikaa toisillemme, matkustamiselle ja elämästä yhdessä nauttimiselle.