Suurenmoinen luonto

Kevät on jännittävää aikaa tarhalla, erityisesti toukokuu. Kettujen hoitajalle Mikael Mårdille keinosiemennys on intensiivinen jakso jota seuraa pitkä kuukauden mittainen odotus. Tarkoista valmisteluista huolimatta paljon jää luonnon omiin käsiin. Koskaan ei pysty povaamaan ennalta, miten penikointi onnistuu.

On huhtikuun puoliväli ja radio on päällä pienessä tarhalla olevassa huoneessa, kuin millä tahansa vastaanotolla. Mikael esittelee erilaisia instrumentteja ja ottaa sitten esiin kuvan tietokoneelta. Se on yhdistetty mikroskooppiin. Kun hän tarkentaa kuvaa näkyviin tulee pieniä valkoisia laikkuja jotka uiskentelevat näytön mustaa taustaa vasten. Keinosiemennys vaatii rauhallisuutta ja järjestelmällisyyttä.

– Tämä aika vuodesta on ehdottomasti erityinen, ollaan odottavaisia mutta myös jännittyneitä. Keinosiemennyksessä vastuu on suuri ja se on tehtävä steriilissä ympäristössä ja mahdollisimman hyvälaatuisella spermalla. Muutoin on olemassa riski, että naaraat eivät tule tiineiksi.

 

 

Mikael aloitti kokopäivätyöt tarhalla heti armeijan jälkeen. Hän työskentelee ulkona joka päivä, mutta se ei tarkoita, että hän istuisi illat sisätiloissa. Päinvastoin, hän viettää mahdollisimman suuren osan vapaa-ajastaan ulkona. Iso osa vuosittaisesta vapaa-ajan liikunnasta hoituu pyöräilemällä töihin, josta tulee noin 80 kilometriä viikossa. Sen lisäksi hän liikkuu paljon yhdessä vaimonsa Sonjan kanssa.

– Hänellä on tapana vitsailla, että olen hänen henkilökohtainen valmentajansa, vien hänet mukaan kaikkeen vaelluksista treeneihin.

Aiemmin hän oli myös aktiivinen palokuntalainen, mutta kahden sydänlihastulehduksen jälkeen hän on joutunut luopumaan siitä. Kun hänelle tuli toinen tulehdus 2010, hän oli melko huonossa kunnossa.

 

 

– Lepopulssi oli 40 ja jos nousin ylös ja yritin tehdä jotakin, se laski edelleen. Lääkärit epäilivät, että sen syynä oli yhden hampaan alla oleva tulehdus, mutta itse en ollut huomannut sitä koska hammas oli juurihoidettu.

Kaikeksi onneksi hän toipui muutaman teho-osastolla vietetyn päivän jälkeen. Palokunnassa lopettamista lukuun ottamatta hän viettää edelleen aktiivista elämää, mutta arvostaa toki rauhallisia hetkiä, vaikka ne ovatkin harvoin koti-iltoja.

– Liikun monta tuntia viikossa metsässä vaimoni Sonjan ja koiramme Daisyn kanssa. Parasta mitä tiedän, on kahvin keittäminen kukkulan laella tai metsäaukealla.

 

 

Tänä kesänä hän vie koko perheensä Kebnekaiselle. Siellä hän tulee kiipeämään tunturille kaksi kertaa, ensimmäisen kierroksen yhdessä Sonjan kanssa. Toisen kierroksen ajaksi Sonja jää tunturiasemalle Ericin, heidän 7 kuukauden ikäisen lapsenlapsensa kanssa, ja sillä aikaa Mikael kiipeää muun perheen kanssa tunturin huipulle. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että hän tekee reissun kaksi kertaa.

– On niin ihanaa, kun aurinko nousee aamulla ja pakkaa laukun lähteäkseen matkaan. Saa kulkea kaikessa rauhassa, ja se tunne, kun vihdoin saavuttaa tunturin huipun … sitä on vaikea sanoin kuvailla.

 

 

Pari kuukautta vielä, ja sitten lähdetään. Sitä ennen tarhalla on penikointisesonki. Keinosiemennyksestä penikointiin rehun määrä lisääntyy asteittain, mutta muutoin ei voi tehdä paljon muuta kuin odottaa. Siinä on juuri se jännitysmomentti.

– Tarkistamme huolellisesti rehun määrän sekä ennen penikointia että sen jälkeen. Jokainen eläin ruokitaan yksilöllisesti. Mutta määrättyihin asioihin emme voi vaikuttaa, kuten säähän. Toukokuussa emme toivo mitään lämpöaaltoja. Teemme parhaamme ja loppuun ei pysty vaikuttamaan, se on luonnon omissa käsissä.