Puoli vuosisataa turkisalalla

Uudet keksinnöt ja yksityiskohdat ovat muuttaneet työtä tarhalla, mutta tavoite on edelleen sama kuin ennenkin. Jan-Erik Mård, Torp Frysin tarhan tarhapäällikkö, on ollut alalla 47 vuotta ja seurannut muutoksia lähietäisyydeltä.

Aamuaurinko pilkahtelee kuusimetsän lävitse ja valaisee Torp Frysin tarhan. Varjotaloissa on noin 30 000 minkkiä ja 10 000 kettua, ja silti siellä on hiljaista ja rauhallista. Tarhapäällikkö Jan-Erik Mård siirtyy muutaman talikon luo, jotka on isketty yhden varjotalon viereen.

− Seitsemän poikaa yläasteelta tulee tänään auttamaan tänne. Heillä on syysloma ja he ovat kysyneet töitä. Olemme juuri nyt pari päivää aikataulusta jäljessä, joten se sopii mainiosti.

Hän esittelee yhtä poikia odottavaa työtehtävää. Häkeistä pudonneet oljet käytetään uudelleen ja ne lapioidaan ulosteiden päälle. Ne sitovat ulosteet niin että ne eivät valu kauemmaksi luontoon. Ehdottomasti raskasta työtä, mutta harvoille suodaan tänä päivänä fyysinen työ lähellä luontoa. Onneksi työ tarhoilla ei kuitenkaan ole enää niin raskasta kuin muutama vuosikymmen sitten.

 

− Aikaisemmin oljet aseteltiin minkkien pesiin käsityönä. Tämän suuruusluokan tarhalla se veisi varmasti kahdelta ihmiseltä kokonaisen viikon. Nykyään työ hoidetaan koneellisesti kuudessa tunnissa. Puhumattakaan vesijärjestelmästä, ties kuinka monta miestä tarvittaisiin hoitamaan se manuaalisesti tällä tarhalla.

Janne viittaa automaattiseen vesijärjestelmään. Laittamalla kielen tulpan päälle kettu tai minkki saa raikasta vettä samalla tavalla kuin me hanan avaamalla. Aiemmin jokaisessa häkissä oli oma vesikuppi. joka täytettiin vesiletkulla. Se aiheutti ylimääräistä työtä talvisin, kun vesi jäätyi.

− Paljon on muuttunut siitä, kun itse aloitin alalla 47 vuotta sitten, mutta tavoite on sama kuin se on aina ollut: Terve eläinkanta, hyvä pentutulos ja hyvä tuotanto siitoseläinten myymiseksi.

 

Janne aloitti varhain tulosten kirjaamisen seuratakseen tilastoja ja nähdäkseen kuinka hyvin he pääsevät tavoitteisiin. Hän osoittaa kaaviota minkkien pentutuloksista. Vuodesta 1996 alkaen Torp Frysillä on ollut melkein joka vuosi Suomen keskiarvoa suuremmat pentueet.

Tilastot ovat tärkeitä myös silloin kun kehitetään uusia rehukoostumuksia. Torp Frysin valmistamaa rehua arvioidaan täällä tarhalla jatkuvasti. Juuri nyt on meneillään kokeilu kolmella eri koostumuksella.

− Kun me lisäämme jotakin rehuun, seuraamme eläimen vointia. Tarkkailemme ulosteita ja punnitsemme eläimen säännöllisesti kasvun seuraamiseksi. Saga Fursin tuloksista saamme sitten tarkat laatu- ja kokotiedot ja pystymme niiden perustella tekemään johtopäätökset koostumuksen toimivuudesta.

 

Tarhalla on tänä päivänä kuusi vakinaista työntekijää. Työ alkaa seitsemältä, puolen tunnin lounas odottaa keskellä päivää ja sitten päivä päättyy puoli neljän maissa, jos on ehditty tehdä kaikki se mitä piti. Kysymykseen miten työt jaetaan ja suunnitellaan, painotetaan erityisesti kahta sanaa: Vastuu ja neuvonpito.

− Kaikki osallistuvat työhön ja kaikki ovat mukana suunnittelussa. Samalla kun jokaisen työntekijän tulee pystyä tekemään jokainen työvaihe, meillä on myös määrätty työnjako. On uskomattoman tärkeää tuntea saavansa vastuuta. Sitä tarvitaan eläinten kanssa työskennellessä.

Kuuden työntekijän lisäksi viikonloppuisin ja loma-aikaan saadaan apua koulupojilta. Heistä moni on saanut ensimmäisen työkokemuksensa tarhalta ja heistä on paljon apua.

− He hoitavat työnsä hyvin huolellisesti. Ja varhaisessa vaiheessa näkee sopivatko nämä teini-ikäiset tarhaajiksi. Sen näkee siitä, kuinka he käsittelevät eläimiä, muun muassa kuinka he nostavat niitä. On tärkeää olla varovainen, kun on tekemisissä eläinten kanssa.

 

Kello on pian yhdeksän ja toimiston kahvipannu on kuumana. Metsän läpi kuuluu lähestyvien mopojen ääni. Jää nähtäväksi, kuinka moni pojista jatkaa tulevaisuudessa tarhauksen parissa. Tarhaus ei kuitenkaan ole pelkästään työ.

− Eläimistä on pidettävä, se on kaiken a ja o, ja ainakaan minulle tämä ei ole mikään tavallinen työpaikka. Tämä on määrätyllä tavalla kuin harrastus. Muutoin en olisi enää täällä 47 vuoden jälkeen.