Vauhtia ja vilskettä niin rehukeittiössä kuin hiihtoladulla
Monet karttavat lunta ja viimaa, mutta Daniel Kung kuuluu niihin, joka kaipaavat talvea. Niin pian kuin lumi peittää maan vetää hän sukset jalkaansa. Niinä päivinä, kun hänellä on iltavuoro, hän nauttii mielellään päivänvalosta hiihtoladuilla. Ensi vuonna matka voi suuntautua Vasaloppetiin.
Daniel Kung on kasvanut Torp Frysillä. Kaikki alkoi teini-ikäisenä kesätöistä Torp Frysin tarhalla ja kun hän pääsi peruskoulusta, hän alkoi työskennellä kokoaikaisesti tarhalla. Muutamaa vuotta myöhemmin hän siirtyi rehukeittiölle.
– Viihdyn kun elämässä on vauhtia ja vilskettä, ja siksi työ rehukeittiöllä sopii minulle todennäköisesti paremmin kuin työ tarhalla. Kuljetuksia saapuu ja rehuautoja lähtee, ja meitä työntekijöitäkin on siellä enemmän.
Daniel viihtyy, kun tekemistä on paljon ja vaikka tuotanto rehukeittiöllä on suhteellisen vähäistä talviaikaan – tällä hetkellä noin 130 tonnia joka toinen päivä verrattuna syksyn 800 tonniin päivässä – niin tahti ei silti ole hidasta. Varastot on täytettävä uusilla raaka-aineilla, muun muassa silakalla ja teurastuksen sivutuotteilla, ja pakastaminen vie suuren osan työpäivästä.
Fredrik Snellman ja Daniel ovat molemmat tuotantotiimin vuoropäälliköitä, mutta Daniel ei halua korostaa vuoropäällikön roolia sen enempää.
– Olemme tehneet tuotannossa yhdessä töitä niin pitkään, että tiedämme mikä toimii ja kuka tekee mitäkin. Kovin usein ei ole tarvetta ottaa johtajan roolia. Vaikka on selvää, että jos mietitään, miten jonkin asian kanssa edetään, niin jonkun on tehtävä päätös, ja silloin se on minä tai Fredrik.
Kun Daniel ei ole töissä, hän on perheensä kanssa Luodossa. Se, että hän nauttii vauhdista ja vilskeestä näkyy myös hänen arjessaan. Monet talvipäivät hän viettää vaimonsa Michaelan ja heidän kolmen lapsensa Adinan, Theon ja Livian (6-vuotias, 4-vuotias ja 7 kuukautta) kanssa Cronhjelmin kaukalossa tai pulkkamäessä. Suosikkipaikka on kuitenkin hiihtolatu.
– Olen pitänyt hiihtämisestä ihan pienestä saakka. Ylipäänsä pidän eri tyyppisestä kuntoharjoittelusta. Tuntuu hyvältä väsyttää itsensä oikein kunnolla. Saan uutta energiaa, ja hiihtolenkin jälkeen jaksan leikkiä lasten kanssa vaikka kuinka pitkään. Sen lisäksi olen myös talvi-ihminen. Minä en ole se joka valittaa, kun sataa lunta.
Muutamaksi vuodeksi hiihto-innostus vaihtui mopoihin ja moottoripyöriin, mutta 25-vuotiaana hän alkoi hiihtää uudelleen. Silloin hän myös päätti hiihtää Vasaloppetin 30-vuotiaana. Se aika lähestyy. Tällä hetkellä hän tähtää erääseen kuntohiihtoon ja jos hän saa hyvän ajan, hän saattaa ilmoittautua Vasaloppetiin 2019. Mutta tärkeintä ei ole hyvä sijoitus.
– Haaste houkuttelee enemmän kuin varsinainen kilpailumomentti. Hiihdän koska pidän siitä. Siitä huolimatta on toki aina kiinnostavaa nähdä millaisen ajan hiihtää. Minulla on Ruotsissa setä, joka on hiihtänyt Vasaloppetin ja olisi mielenkiintoista nähdä, pystynkö alittamaan hänen aikansa.
Työkaverit Torp Frysillä tietävät hänen harrastuksestaan ja kannustavat häntä. Daniel naurahtaa ja toteaa leikkisän painokkaasti:
– Jatkuvasti joku heistä sanoo jotakin hiihtämisestäni ja kyselee kuinka pitkän matkan hiihdin viimeksi. He eivät ole ollenkaan huonoja patistamaan minua ja vaativat melkein parempia tuloksia kuin minä itse!
Sen hän toteaa lämmöllä. Daniel tuntee kollegansa hyvin ja on tehnyt koko työelämänsä töitä Torp Frysillä. Miten se on vaikuttanut häneen?
– Ennen kaikkea positiivinen asenne on vaikuttanut minuun. Arvostamme omaa työyhteisöämme ja huomaamme kun työkaveri tarvitsee apua. Minusta on tullut kärsivällisempi ja olen oppinut, että kaikki asiat saadaan ratkaistua jotenkin. Mikään ylämäki ei ole liian jyrkkä.